Historia

Mankkaalla ei ollut ainuttakaan partiolippukuntaa ennen Mankkaan Eräsusia, vaikka alueella oli paljon nuoria perheitä. Kolme vuotta kului kypsyttelyyn ja taustahahmojen etsiskelyyn, ennen kuin tapasimme Piuku Könösen kanssa Tapiolan kirkolla, minne alueen lippukuntien johtajat oli kutsuttu yhteiseen palaveriin.

Taustayhteisö

Lippukunnan perustamisessa on taustayhteisöllä suuri merkitys, sillä niin juridisesti kuin henkisestikin on helpompi johtaa nuorisoryhmää, jonka tausta on kunnossa. Silloiset kuusi lippukuntansa keulakuvaa eivät kuitenkaan lämmenneet ajatukselle, että taustayhteisön niukoista rahavaroista olisi jaettava myös yhdelle lisää. Tapiolan kirkosta ei siis tullut Mankkaan Eräsusien selkänojaa perustamisvuonna. Anoimme Piukun kanssa audienssia silloisen Mankkaan omakotiyhdistyksen, nykyisen Mankkaa-seuran kokoukseen ja pyysimme heitä taustayhteisöksemme.

Perustamiskirja

Mankkaan Eräsusien perustamiskirja allekirjoitettiin tammikuussa 1994. Allekirjoittajina olivat Piuku Könönen ja Jarmo Heinonen lippukunnan puolelta sekä Pauliina Lunna Mankkaan omakotiyhdistyksen puheenjohtajana ja taustayhteisön edustajana. Koruttomasta aloituskokouksesta oli sivun artikkeli myös Alueuutisissa, jotta partiotoimintaan halukkaat voisivat olla myöhemmin yhteydessä. Vanha partiokonkari Annastiina Molin soitti ensimmäisten joukossa ja hänestä saatiin oiva tuki toiminnan käynnistämisvaiheisiin.

Nimi

Lippukunnan nimeksi tuli neljä vuotta aikaisemmin syntynyt sanayhdistelmä: Susi on laumasielu ja tärkeimmät partiomerkit on mukautettu susimaisiin peruskuvioihin. Erä-alkuisuus teki taas selväksi sen, että kyse ei ole sisällä nyhjöttävästä rupusakista. Suomen Partiolaisten lippukuntarekisteriin Mankkaan Eräsudet merkittiin virallisesti 21.2.1994.

Vartiojohtajien koulutus

Ensimmäinen puoli vuotta kului uusien vartionjohtajien kouluttamiseen. Viikoittaisten kokousten aikana leivottiin neljä uutukaista ryhmänvetäjää seuraavaksi syksyksi. Arja ja Lilli saivat oman tyttövartionsa ja Oksa sekä Krisu oman poikavartionsa. Samalla haettiin kuumeisesti aikuisia vastuullisia sudenpentulaumoille, eli seitsemän vuoden ikäisille, partiouraansa aloitteleville nuorille.

Ensimmäiset vartiot ja laumat

Lordi Baden-Powell kietoi alkuperäisen ajatuksensa vartiotoiminnan ympärille, mistä johtuen myös 10-14 vuotiaille tarkoitettua partiokirjallisuutta löytyy eniten maailmalta. Ainakin kirjallista materiaalia oli tukena ja saatavilla. Tärkeintä uudelle aloittelevalle lippukunnalle oli saada vartiotoiminta liikkeelle ja vasta siten tarkentaa toimintaa sudenpentuikäisille.

Syksyllä 1994 aloitti neljä sudenpentulaumaa toimintansa kahden vartion rinnalla. Piuku, Annastiina ja Heinä saivat tuekseen Irkun, Mirjan, Rellun, Hannun ja Maxin, eli aikuisten partiokonkareiden tuella sudenpennut kasvattivat Eräsusien jäsenmäärän yli sadan.

Toimintaa

Ensimmäinen yhteinen kesäleiri oli Nuuksiossa 1995, Kattilajärven niemessä, samassa paikassa missä oli ensimmäinen talvileirikin. Partiokisat tulivat tutuiksi, talvitelttailua, vartionjohtajakursseja, viikonloppuretkiä ja viikoittaisia kokouksia unohtamatta. Suurleiritkin ovat jo tuttuja ja Mankkaan Eräsudet ovat niittäneet mainetta muuallakin kuin vain kotiseudullaan. Ensimmäisistä vartionjohtajista nousi myös lippukunnanjohtajiksi Arja (1999–2001) ja Oksa (2001–2002). Muita Mankkaan Eräsusien lippukunnanjohtajia ovat olleet Sintti Pasanen (1995–1997), Riitta Pohjola (1997–1999) ja Heinä (1994–1995 ja 2002–2004).

Jarmo Heinä” Heinonen 2004