Karhunhammas,
eränkävijän diplomityö.
Työryhmä: Tuulikki Seppälä, Taru Auvinen, Alex Virtanen Ville Vuorenmaa ja Jarmo ”Heinä” Heinonen.
Karhunhammas on Suomen partiolaisten pisimpään säilynyt suoritusmerkki. Ensimmäinen tehtiin vuonna 1955 ja suorituksia on jo neljättä sataa.
Karhunhammas tehdään vähintään 100 kilometrin päästä kotikonnuilta, tuntemattomalla alueella. Vael-lusporukkaan voi liittyä enintään 6 henkilöä, joten mittavasta liikehdinnästä eräalueella ei voi puhua. Karhunhammassuorituksessa tärkein on harrastetutkimus, joka suoritetaan vaelluksen aikana ja joka hyväksytetään ennen matkaa. Harrastetutkimus ei voi olla muonista tai reitistä, jotka sisältyvät varsinai-seen vaeltamiseen vaan jostain harrastuksenomaisesta aiheesta. Karhunhampaassa arvioidaan varus-teita, vaatetusta, vaellusmuonia ja pidetään päiväkirjaa – kyseessä on yksilösuoritus.
Suomen Partiolaisten karhunhammasraadille keskustoimistoon jätettiin karhunhammasraportti heinä-kuussa 2014 ja huhtikuussa 2015 suoritusdiplomi hampaineen tupsahti postiluukusta, yhdeksän kuu-kauden odotuksen jälkeen. Vaellukseen osallistujat olivat Mankkaan Eräsudet ry partiolippukunnasta, joka täytti vuonna 2014 täydet 20 vuotta, ja oli jäsenmäärällään Espoon toiseksi suurin lippukunta.
Eräsusien 20v vaellus Saariselällä.
Juhlavaellukselle houkuteltiin hyvissä ajoin, vuoden päivät. Muutaman vuoden välein pidettyihin vaelluk-siin oli partiolippukunnassa totuttu ja lähtöhetken koittaessa 10 % oli joutunut perumaan lähtönsä – joku työkiireiden, jotkut päivittäisten leirisuunnitelmien tms. takia. Kuusi virkeintä ja maastohaluisinta oli kesäl-lä 2014 valmiina lähtöön ja kaksi heistä valmistautui karhunhammassuoritukseen.
Nyt tehdyssä karhunhammassuorituksen harrastetutkimuksen lähtökohta oli vaeltajien väitteessä, että kolmas vaelluspäivä on vaikein. Vaikka lause oli kerrottu niin armeijan käyneille kuin useilla vaelluksilla, sille ei löytynyt suoraa kirjallista vastinetta, eli tieteelliset perusteet ja näyttö puuttuivat.
Väsymyksen ja ärtymyksen oireet pitkäkestoisessa rasituksessa
Väsymyksen ja ärtymyksen oireet löytyivät lääketieteellisistä julkaisuista, mutta syyt väsymykseen ja uu-pumukseen eivät olleet yksiselitteisiä. Karhunhammassuoritus oli pitkälti fyysinen rasitus mutta mukaan lähtevillä ei ollut aikaisemmin todettuja sairauksia. Oireet, kuten muistin heikentyminen, ajatusten luista-mattomuus, keskittymisvaikeudet, kärttyisyys ja kivut, olivat aikaisemmilta vaelluksilta tuttuja asioita. Kyse ei kuitenkaan ollut normaaliolosuhteista, vaan omaehtoisesta fyysisestä rasituksesta. Mahdollisesti jopa niin, että osallistuja nautti fyysisestä rasituksesta ja hyvästä kaverihengestä sekä maisemista.
Hypoteesi Karhunhammastutkimukselle
Hypoteesina harrastetutkimuksessa oli, että uupumuksen ja ärtymyksen oireet nousisivat esiin pitkäkes-toisessa rasituksessa, varsinkin kolmanteen vaelluspäivään mennessä. Esitettyyn tutkimusongelma vael-luksella esitettiin seuraavassa muodossa: eroaako kolmannen vaelluspäivän ärtymys ja uupumus muista vaelluspäivien tunnoista?
Harrastetutkimuksessa käytetyt tutkimusmenetelmät
Menetelmällisesti tutkimusongelmaa lähestyttiin kysymyslomakkeilla. Vaellukseen osallistujille annettiin vaelluspäivän lopussa vastattavaksi kysymyksiä, joihin vastattiin Likertin viisiportaisella asteikolla, sekä avoimilla kysymyksillä. Kysymyslomakkeet ja kynät kulkivat mukana ja vastaamiseen meni puolisen tuntia jokaisena iltana.
Osa aineistosta analysoitiin tilastollisin menetelmin, vaikka otos oli pieni ja tilastollisesti riittämätön. Tutki-musta voidaan pitää case tutkimuksena ja tuloksia vain suuntaa antavina. Menetelminä käytettiin fakto-rianalyysiä, monimuuttujaregressiota, korrelaatiota ja kuvailevia keskiarvotarkasteluja.
Tutkimuksen asettamat vaatimukset vaellukselle, ajankohta, kesto ja maasto
Vaelluksen kahdeksasta vuorokaudesta yksi varattiin varapäiväksi, onnettomuuksien tai vastaavien va-ralle. Seitsemän päivän aikana mitattiin yksilöllistä kokemusta ärtymykseen ja väsymykseen sekä samalla kuulosteltiin vaeltajan tuntemuksia. Vaellus ja aineiston keruu UKK puistossa, Lapin Saariselällä ajoittui sopivasti 1.7.- 8.7.2014 ajanjaksolle.
Vaellussuunnitelmamuutoksia
Alkuperäinen vaellusreitti teki koukkauksen Saariselän Rajajoosepilta Saariselän matkailukeskukselle, mutta lopulliseen reittiin vaikutti sään tuomat muutokset. Siirtymätaipaleisiin vaellusreitin alkuun ja loppu-päähän hyödynnettiin autoa ja lentokonetta; Finnair lennätti Helsinki–Ivalo välin ja myöhemmin saman toisinpäin. Aikaisemmilta vaelluksilta tuttu Ivalolainen taksi hoiti kuljetuksen lähes bussilippujen hinnalla Rajajoosepille, UKK puiston rajana toimineelle riippusillalle. Mukaan tuli myös yksi pysähdys, kun noukit-tiin autiotuvan avain sekä Marinolit Trangioihin ja tulitikut. Lentokoneessa kun ei saanut kuljettaa poltto-nesteitä tai tulitikkuja.
Alkuperäinen reittisuunnitelma tehtiin kuukautta ennen vaellusta ja hyväksytettiin karhunhammasraadilla. Linnunteitse matkaa olisi kuljettu 76 kilometriä, mutta ennakoitiin tuntureissa kuljettu matka puolitoista-kertaiseksi, jolloin patikoitavaa olisi oletettavasti tullut 114 kilometriä.
Toteutunut reitti
Sää muuttui toisen päivän iltana ja tunturin laelta eteenpäin suunniteltua reittiä oli pakko muuttaa. Vaikka oli heinäkuu, monen tunturin laki oli valkoinen lumesta ja edellisellä viikolla, juhannusviikolla, alueella oli satanut kunnolla lunta. Kolmas päivä käytettiin varapäivänä ja tunturiin noustiin ilman rinkkoja muuttaen samalla reittisuunnitelmaa. Lämpötila laski alhaalla 10 asteeseen ja vesi satoi vaakatasossa tunturin huipulla, kastellen kaiken mahdollisen läpimäräksi, eikä sumun ja pilven sisässä nähnyt edellä kulkevaa. Olisi ollut uhkarohkeaa kivuta rinkkojen kanssa tunturin laelle, kun jo ilmankin jouduttiin peräytymään takaisin.
Lopullinen reitti kulki kolmannesta vaelluspäivästä eteenpäin muuntuen, vaikka kuljettava matka säilyi linnunteitse mitattuna lähes samanpituisena, 79 kilometrinä.
1. päivä: UKK-puiston portti – Jyrkkävaara / Pahtajärvi, 10 km
2. päivä: Jyrkkävaara – Sudenpesä, 10 km
3. päivä: Sudenpesä – Ukselmapää, 5 km
4. päivä: Sudenpesä – Luiro, 12 km
5. päivä: Luiro -Tuiskukuru, 12 km
6. päivä: Tuiskukuru–Rautulampi, 12 km
7. päivä: Rautulampi – Luulampi, 9 km
8. päivä: Luulampi – Saariselkä, 9 km
Matkarissaa käyttäen lopullinen reitti kartalta mitaten oli 108 kilometriä, johon ei laskettu mukaan nousu-ja ja laskuja. Pienet poikkeamat polulta ja polkujen kiemurtelu lisäsivät kokonaismatkan 120-130 kilomet-riin. Karttoina käytettiin 1:50 000 karttoja ja mukana oli myös yksi 1:100 000 kartta. Varajärjestelmänä oli Garmin GPS, johon oli ladattu Saariselän kartta-alue.
Telttoja oli mukana kolme, joista kahdessa asui kaksi henkilöä sekä yksi yhden hengen teltta. Aikaisem-milla vaelluksilla huomattiin, että kolmen hengen teltta riittää vaelluksella kahdelle henkilölle ja kahden henkilön teltta yhdelle.
Haltin Falcon, kolmen hengen teltta, oli ollut mukana usealla aikaisemmalla vaelluksella ja se toimi hyvin, varsinkin kun sen lisävarusti keveällä lisäpohjalla, vahakankaalla. Yksi pieni ongelma Falconissa oli; sisä-teltan ja vedenpitävän päällyskankaan välinen ilmatila oli liian pieni, jolloin makuupussissa liikkuessaan nukkuja painoi telttakankaat yhteen ja päällimmäisen kankaan sisäpintaan kerääntyvä hengityshöyry tiivistyi kosteudeksi kankaiden osuessa yhteen ja vesi siirtyi siitä makuupussiin.
Monessa nykyisessä vaellusteltassa oli sama kosteusongelma ja sen voisi välttää pingottamalla päällys-kangasta mahdollisimman kauas vaarnoilla sekä sijoittamalla teltta ehdottoman tasaiselle maalle (ettei nukkuja valu nukkuessaan telttakangasta vasten). Telttakangasta ei voi kuitenkaan kiristää loputtomiin. Teltta kuivattiin kahdessa osassa (sisäteltta ja vedenpitävä päällysosa) erillään aamupuuron aikana. Ul-koteltan vetoketjut jätettiin läpituulettuvaan asentoon pariksi tunniksi ennen ylösnousua. Aamusateen sattuessa joutui pakkaamaan märän teltan pussiinsa, joka ei ollut hyvä kankaan kestävyyden kannalta, eikä seuraava yöpyminen ollut hauskaa varusteiden ollessa märkinä. Kolmen hengen mahduttaminen telttaan toi kosteusongelman, mutta kahden henkilön kanssa hengitysilmaa ei syntynyt samassa määrin ja tilaakin oli enemmän, eikä seinäkosketusta tullut.
Trangioita otettiin mukaan kaksi kappaletta ja niihin ostettiin Ivalosta 3 litraa Marinolia, sekä viisi tulitikku-askia. Mukana oli varalla kaksi tupakansytytintä.
Hyttysmyrkkynä oli aikaisempina kertoina parhaiten toiminut Myggstopp, mutta tällä kertaa kyseistä hyön-teiskarkotetta ei löytynytkään paikallisilta huoltamoilta. Sen sijaan ostettiin Teho Offia, joka toimi hyvin – vaikka tahrasikin vaatteet valkoisella rannulla. Hyvin pienikokoinen kirves pakattiin mukaan, vaikka sen käyttö jäi lopulta vähäiseksi. Retkisahaa ei pakattu varusteisiin, koska erämaakämpillä oli useimmilla sa-ha ja kirves.
Ruokatarvikkeet
Alkujaan ruuat päätettiin ostaa tukusta, mutta päädyttiin lähikauppaan vaellusta edeltävänä päivänä. Alustava ruokalista oli jo valmiina, vaikka kaupan lopullisen tarjonnan annettiin päättää. Ruokaostospäi-vä sovittiin kuukautta aikaisemmin, jotta kaikki vaellukselle osallistujat pääsivät paikalle valitsemaan. Ai-kaisempien vaellusten kokemuksen perusteella poisjääneillä saattoi olla omia mielipiteitä tai ryhmäpää-töksen vastaisia odotuksia ruuista.
Keitot ja kastikeainekset valittiin siten, että yhdellekään vaelluspäivälle ei tullut samanlaista ruokaa. Vaellusoppaan ohjeen mukaisesti kello 12:si ruuaksi oli varattu keitto ja illaksi, telttojen pystyttämisen jälkeen, kiinteämpi ruoka. Kiinteämmän ruuan perusainekseksi valittiin riisin, makaronin tai perunamuusi, joita vaihdeltiin kastikeaineksen väliltä vuorotellen. Koko vaelluksen puolivälin jälkeen haluttiin vaihtaa kiinteämmän ja keiton paikkaa, jolloin esimerkiksi Tuiskukurun kämpällä ruokatauko venyi moneksi tun-niksi ja keskellä päivää kaipasi ruokalevolle matkanteon kustannuksella. Tästä tosin vaellusoppaassa varoitettiin.
Ruokatarvikkeet jaettiin tasapainosuhtein osallistujien reppuihin. Käytännöllisenä ja nopeana tapana tasattiin ruoka samanpainoisiin pusseihin. Otettiin osallistujia vastaava määrä kaupan muovipusseja, tässä tapauksessa viisi. Jaettiin kunkin henkilökohtaiset ruuat pusseihin, jotka olivat tällä kertaa met-wursti, suklaalevy, näkkileipäpaketti, hapankorppupaketti, sulatejuustopaketti, kuivahedelmäpussi ja juomatablettiputkilo. Sen jälkeen pinottiin ruuat kilon ja puolen kilon painoisiin kasoihin – painon näki pakkauksen kyljestä. Siirrettiin kuhunkin pussiin saman painoinen määrä ruokaa, suunnilleen samanlai-sia ruokatarvikkeita, jakaen sopivasti kaikkien kesken, jotta yhden mahdollinen putoaminen koskeen tai jokeen ei olisi vienyt kaikkia ruokatarvikkeita kerralla. Samanaikaisesti yksi kirjasi ylös, mitä kuhunkin (numeroituun) muovipussiin tuli sisälle. Varsinkin keittopusseja jaettaessa oli tärkeä tietää, mistä pussista kukin raaka-aine löytyy maastossa. Numeroitujen muovipussien sisältö jaettiin tekstiviesteinä kullekin, jotta jokaisella oli tieto toistensa ruokatarvikkeista ja josta otettiin paperiversio karttalaukussa säilytettä-väksi.
Muovipussit painoivat kukin 5,1 kg, joista yhdessä oli 200 gramman heitto, johtuen vajaasta metwursti-määrästä. Jo aikaisemmiltakin vaelluksilta hyväksi koettu ruuanjakosysteemi hämmästytti joka kerta, mi-ten tasaisesti ruuat jakaantuvat pusseihin. Kukin vastasi omasta ruokamäärästään ja pakkasi sisällön minigrip pusseihin siten, että leikkasi pahvipakkauksesta mukaan vain ruuanteko-ohjeen. Punnittuna, pahvipakkaukset veivät 5,1 kilosta vain 400 grammaa pois (8 %). Pahvien nyhtämien ei suuren suurta painopudotusta siis tuonut.
Päivittäiset ateriat ja tarvittavat ruoka-aineet määrineen
Ruoka jaksotettiin aamiaiseen, keskellä päivää syötävään keittoon ja illalla yöpymisen tukevaan ruokaan sekä illalliseen. Aamiaiselle ja illalliselle varattiin puuro, tee tai kahvi sekä omat leivät. Kello 12 oli keitto sekä omat leivät. Tukevan ruuan kolme vaihtelevaa elementtiä vaihtelivat riisin, perunamuusin ja maka-ronin välillä, jotka vaihtuvat päivittäin, kolmen päivän jaksoissa. Lisäksi otettiin mukaan soijarouhetta.
Vaellusryhmä ja tutkittavat henkilöt
Kaikki vaelluksella mukana olleet henkilöt olivat Mankkaan Eräsudet ry:n kasvatteja, vuonna 1994 (ta-san 20 vuotta sitten) perustetun partiolippukunnan aktiiveja. Kaikilla osallistujilla oli pitkä kokemus par-tiolippukunnan johtotehtävistä ja kaikki olivat vaeltaneet aikaisemmin Lapissa. Ennakkoon ilmoitetussa ensiapusuunnitelmassa oli mukana reitti-ilmoitus ja osallistujien EA-taidoista mainittiin ne joilla oli suoritet-tuna EA II. Hätätilanteiden varalta mukana oli neljä kännykkää Minigrip pusseissa varavirta-akkuineen sekä Garmin GPS. EA –varustuksena oli mukana ideaalisiteet, laastarit, Compeed rakkolaastarit, Bura-na, Tannopon tabletit, steriilit taitokset, käsidesi, hyttyskarkote, Etono, aurinkovoide sekä henkilökohtai-set lääkkeet, kuten Heinix yms.
Harrastetutkimus, eli varsinainen tutkimus
Kyseessä oli case tutkimus, eli lähestymiskulma on kvalitatiivinen, jolloin erilaisia menetelmiä ja aineiston tarkastelukulmia yhdistämällä saatiin kokonaiskuva aiheesta. Vaikka mukana oli kvantitatiivisia analysoin-tivälineitä, ei yleistettävyys onnistunut kvantitatiivisin käsittein, koska kvantitatiivisia otantamenetelmiä ei voinut käyttää tässä aineistossa – otos ja samalla perusjoukko oli liian pieni, vaikka tällöin otantaa voi-taisiinkin kutsua kokonaistutkimukseksi. Saatuja tuloksia voitiin pitää suuntaa antavina, ei tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävänä akateemisena lopputuotteena.
Johtopäätökset
Karhunhammastutkimuksessa tarkasteltiin aihetta ”väsymyksen ja ärtymyksen oireet pitkäkestoisessa rasituksessa”. Väsymystä ja ärtymystä lähestyttiin Huttusen (2013) käsittein, miten pitkäaikainen väsy-mysoireyhtymä määritellään. Pitkäaikaisessa väsymysoireyhtymässä (PVO) henkilö kärsii päivittäistoimin-toja haittaavasta väsymyksestä tai uupumuksesta, muisti on heikentynyt, ajatus ei luista, hänen on vai-kea keskittyä, olo on kärttyisä ja hänellä on kipuja. Tyypillistä on, että uni ei virkistä, vaan aamulla herä-tessään hän on yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessäänkin. Varsin tyypillinen oire on rasituksen jälkeisen palautumisen pitkittyminen.
Graafinen esitys
Graafisessa tarkastelussa oli syytä huomioida osallistujien alkujaan kantaman ruokamäärän (5,1 kiloa) väheneminen tasaiseen tahtiin seitsemän vuorokauden aikana. Fyysiset ongelmat (rakot, kivut jne.), uu-pumus, väsymys, kärttyisyys ja lihaskipujen piikit osuivat ensimmäisen päivän iltaan. Voimattomuus, aja-tusten huono luistaminen, nivelkivut ja palautumisen hidastumisen piikit osuivat toisen vaelluspäivän il-taan. Muistin heikentyminen, keskittymisvaikeudet ja masentuneisuus osuivat piikkeinä kolmannen päi-vän iltaan, mihin osui myös kärttyisyyden toiseksi korkein piikki. Graafisen kuvaajasta olisi voinut sanoa, että kolmen ensimmäisen vaelluspäivän aikana sattuivat kaikki ne asiat, jotka vaikuttivat vaeltajaa uuvut-taen ja kärttyisyyttä nostaen. Graafisesta tarkastelusta ei kuitenkaan voinut tehdä syy-seuraus –väittämiä (kausaliteetteja).
Tilastollisessa tarkastelussa kolme ensimmäistä päivää nousivat esiin, mutta eri attribuuttien kautta. Graafisessa tarkastelussa tämä näkyi siinä, että kolmelle ensimmäiselle päivälle tuli eri tuntemuksien piikkejä, eri päiville. Yhdessä näitä attribuutteja tarkastellessa ei kuitenkaan voinut sanoa, että ne erityi-sesti nostaisivat kolmannen päivän esiin – yhtälailla nousi myös ensimmäinen ja toinen päivä. Kolme ensimmäistä päivää erottuivat kuitenkin omalla tavallaan rankemmiksi kuin muut viikon ajan kestävän vaelluksen päivät.
Monimuuttujaregressio
Tilastollisessa tarkastelussa aloitettiin reliabiliteettitestillä tarkastaen, että kysymyslomake oli laadittu oi-kein, eli kysymykset mittasivat samaa asiaa. Kysymyslomakkeen kysymykset näyttivät toimivan. Luotetta-vuustarkastelussa, reliabiliteettitestissä nähtiin, että kysymykset mittasivat samaa asiaa – tässä tapauk-sessa väsymyksen ja ärtymyksen eri muotoja.
Monimuuttujaregressiolla tarkasteltiin väsymykseen vaikuttavia tuntoja ja kärttyisyyteen vaikuttavia tunto-ja. Väsymykseen vaikuttivat uupumus, lihaskivut ja hidas palautuminen. Tilastollisesti vain keskittymisvai-keuksilla ja sujumattomalla ajatuksenkululla oli merkitsevä yhteys kärttyisyyteen.
Pääkomponenttianalyysi
Aineistosta nousi esiin kolme pääkomponenttia, voimattomuus, kärttyisyys ja päänsärky. Voimattomuutta kuvasi lihaskivut, nivelkivut, uupumus, väsymys, hidas palautuminen, keskittymisvaikeudet ja ajatusten hidas kulku. Kärttyisyyttä kuvasi masentuneisuus, heikentynyt muisti, keskittymisvaikeudet, ajatusten kulkemattomuus, hidas palautuminen, uupumus, väsymys ja päänsärky. Päänsärkyä kuvasi masentumi-nen ja heikentynyt muisti. Pääkomponenttianalyysi nosti esiin kärttyisyyden tai ärtymyksen ja väsymys oli kaikkiin muihin sitoutuneena
Yhteenveto
Näkyikö aineistosta kolmannen vaelluspäivän ärtymys? Tavallaan kolmas päivä erosi muista päivistä, ainakin graafisessa esityksessä, mutta tarkassa tilastollisessa analyysissä erot eivät. Viitteitä kuitenkin saatiin, vaikka tutkittavien määrä oli pieni. Väsymys näyttäisi sitoutuvan näihin kaikkiin tässä tutkimuk-sessa mukaan otettuihin tunteisiin ja väsymykseen vaikuttavat ominaisuudet tulivat selkeästi esiin.
Heinä
P.S. Huhtikuussa 2015 karhunhammas numero 357 tuli Suomen Partiolaiset ry:n kuoressa postilaatikos-ta hämmästeltäväksi.